maanantai 4. toukokuuta 2015

Siirtoväen ja rintamamiesten asuttaminen

Maataloussiirtoväen ja rintamamiesten asuttaminen toteutettiin erinomaisen nopeasti.

Siirtoväen asuttamisesta oli Suomessa kokemuksia jo talvisodan jälkeen, jolloin monien poliittisten päättäjien yllätykseksi kaikki karjalaiset siirtyivät Neuvostoliitolta luovutettavilta alueilta ”Tynkä-Suomeen”. Sodan päätyttyä vuonna 1940 sädettiin erittäin nopeasti ns. siirtoväen pika-asutuslaki, jolla ei pyritty pelkästään korvaavuuteen, vaan kunnianhimoisena yhteiskunnallisena tavoitteena oli samalla toteuttaa maanjakoon liittyvä reformi.

Jatkosodan syttyminen vain viitisentoista kuukautta Moskovan rauhan solmimisen jälkeen muutti tilanteen. Osa karjalaisista palasi kotiseudulleen, josta lähtä takaisin länteen tapahtui kseän 1944 kriisitilanteessa.
Siirtoväen lopullinen asuttaminen toteutettiin toisen maailmansodan jälkeen säädetyn maanhankintalain perusteella. Vaikka karjalainen siirtoväki valtaosaltaaan olisi maatalousväestöä, ratkaisi vuoden 1945 maanhankintalaki myös kaupunkilaisrintamamiesten asunnontarpeen. Lain perusteella lähes 20000 kaupunkilaisrintamamiestä sai erittäin huokeaan hintaan itselleen omakotitalotontin. Tällä oli sosiaalipoliittista merkitystä ennen muuta siksi, että sodan jälkeen kaupungeissa vallitsi tavaton asuntopula.

Jälleenrakennuskaudella luotiin lähes 100 000 uutta tilaa; siirtoväelle noin 36 000 ja rintamamiehille yli 45 000. Tavoitteena oli luoda uusista tiloista elinkelpoisia viljelytiloja, jotka tarjoaisivat omistajalleen ja hänen perheelleen pääasiallisen toimeentulon ilman lisätuloja. Tämä merkitsi, ettei Suomeen perustettu Karjalan kannaksen asutukselle tyypillisiä kääpiötiloja. Osa karjalaisista sai siten enemmän maata kuin oli menettänyt. Valtivallan tarkoituksena oli tasoittaa maanhankintalailla tulonjakoa.

Vuoden 1945 maanhankintalaki oli jatkoa jo vuosisadan vaihteessa alkaneelle kehitykselle, ”vihreälle vallankumoukselle”. Lain perusteella ei asutettu yksinomaan siirtolaisia, vaan myös rintamamiehiä, sotainvalideja, sotaorpoja ja sotaleskiä. Ratkaisua voi pitää erittäin radikaalina, koska siinä puututtiin Suomessa perinteisesti kunniassa olleeseen yksityiseen maanomistukseen.

Setelinleikkaus

Setelinleikkauksesta tuli Suomen kansalle traumaattinnen kokemus sodanjälkeisessä taloudessa ja henkisesti muutenkin ahtaissa oloissa. Erityisesti ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Euroopassa oli esimerkkejä setelinleikkausesta, ja myös toisen maailmansodan jälkeen useissa maissa toteutettiin setelinvaihto. Suomessa ei kuitenkaan ollut tämäntyyppisiä kokemuksia, ja se oli omiaan pahentamaan setelinleikkausen sokkivaikutusta.

Setelinleikkaukseen johtaneet syyt on haettava jo sodanaikaisesta poikkeuksellisesta talous- ja rahapoliittisesta tilanteesta. Erityisesti sodan alkuvaiheessa setelistän määrä maassa lähes kaksinkertaistui. Ulkomaankaupan vaikeuduttua meriteiden katkeamisen takia valtiovalta menetti runsaasti meritulleja, jotka olivat siihen aikaan valtion pääasiallisena tulonlähteenä. Samanaikaisesti sotaponnistukset lisäsivät valtion menoja huomattavassti. Tämän takia jouduttiin kansalaisten verotusta kiristämään ottamalla käyttöön mm. liikevaihtovero ja erilaiset valtion pakkolainat.

Tiukka taloudellinen tilanne ei lauennut sodan päätyttyä Neuvostoliittoa vastaan syksyllä 1944, sillä eurooppalainen suursota jatkui seuraavaan kevääseen saakka. Suomessa elettiin pahiman pula-ajan keskellä. Rauhan tulo oli kuitenkin vain lisännyt inflaatiovauhtia, kun hintojen ja palkkojen kilpajuoksu kiihtyi.

Tässä tilanteessa Paasikiven hallitus teki päätöksen setelinleikkauksesta. Toimenpiteen mahdollistanut laki annettiin eduskunnalle marraskuun lopulla 1945, ja se vahvistettiin vielä vuoden lopulla. Asia oli siis ilmassa, ja setelinleikkausta osattin kansalaisten keskuudessa pelätä.

Valtiovarain ministeri julisti uudenvuodenpäivän 1946 ”S-päiväksi”, jolloin setelit tuli leikata kahtia. Leikkausmääräys koski 500, 100 ja 5000 markan seteleitä. Kyseessä oli valtion kansalaisiltaan ottama pakkolaina, jonka tuotto kuitenkin jäi arvioitua pienemmäksi eli 3,15 miljardiksi markaksi. Setelinleikkauksen vaikutukset inflaation hillinnässä jäivät varsin vähäisiksi. Tapauksen muisto eli pitkään aikalaisten mielessä osoituksena valtiovallan harjoittamasta ”hölmöläisten meiningistä”. Onkin ilmeistä, että setelinleikkauksen kyseenalaiset edut jäivät psykologisia haittavaiktuksia huomattavasti vähäisemmiksi.

Siirtoväen asuttaminen oli jättimäinen urakka

Siirtoväki

Siirtoväen asuttaminen

Siirtoväen asutus mullisti kaupungit

Asutustoiminta itsenäisessä Suomessa

Evakkojen asuttaminen

Setelinleikkaus

Lähdeaineisto Suomi kautta aikojen 951-8933-60-X

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti