perjantai 8. toukokuuta 2015

Jälleenrakentamisen aika

John Raymond Ylitalo

Toisen maailmmansodan päätyttyä alkanut elpymiskausi kesti 1950-luvun alkupuolelle saakka, vaikka jo vuoteen 1948 mennessä olikin saavutettu ennen sotaa vallinnut tuotanto- ja kulutustaso.
Voimia kysyvää jälleenrakennusta vaikeuttivat Neuvostoliitolle toimitettavat sotakorvaukset. Esimerkiksi vuonna 1945 sotakorvausrasitus oli 6,4 prosentti bruttokansantuotteesta ja 16 prosenttia valtion kokonaismenoista, ja vielä vuosina 1947-48 osuus valtion kokonaismenoista oli lähes 15 prosenttia.

Tuonnin määrä kipusi sotaa edeltäneelle tasolle vuonna 1948, viennin vasta vuonna 1950. Tärkein vientiartikkeli oli raakapuu, sitten seurasivat paperiteollisuuden tuotteet. Tuonnissa tiukka karsinta koski kaikk ylellisyystuotteiksi katsottavia, kuten mm. teetä, kaakaota, hedelmiä ja henkilöautoja.

Teollisuuden jälleenrakentamista haittasi sekä pääomien vähyys että energiapula, sillä tuntuva osa voimalaitoksista oli jäänyt uuden rajan taakse. Metsäteollisuuden elpyminen kesti pitkään ja päättyi vasta 1950-luvun alussa. Etenkn metsäteollisuuden se lohko, joka pääsi hyötymään sotakorvauksista, elpyi nopeammin. Niinpä raskaan konepajateollisuuden tuotanto oli vuonna 1949 lähes kaksinkertainen vuoden 1945 tasoon verrattuna.

Maataloustuotannossa Suomi saavutti vuoden 1948 lopussa 1930-luvn keskimääräisen tason, mutta 1930-luvun huippuvuosien tason vasta 1950-luvun loppupuolella.

Asevelisosialistit

Talvisodan herättämä kaikkiin yhteiskuntaluokkiin ulottunut yhteiskehnki synnytti Suomen Aseveljien Liiton (SAL). Kesällä 1940 perustetun järjestön tavoitteet olivat sosiaaliset, vaikeuksiin joutuneitten aseveljien auttaminen ja tukeminen. Päätavoitteena järjestöllä oli kuitenkin talvisodan taisteluahudoissa syntyneen aseveljeyden jatkaminen yhteiskunnallisella tasolla.

Aseveliliikkellä oli alusta lähtien selkeä yhteiskunnallinen, poliittinen ja jopa ulkopoliittinen profiili. Neuvostoliitto iski silmänsä aseveliliiton toimintaan ja sen perustamisvaiheessa, ajoihna se nurin kommunistien ja äärivasemmiston kesällä 1940 masinoiman työläisaseveliliikken. Suomen Aseveljien Liitto lakkautettiin Neuvostoliiton vaatimuksesta tammikuussa 1945.

Rintamalla palvelleet sosiaalidemokraatit olivat aseveliliikkeen perustamisesta lähtien kiinteästi mukana sen toiminnassa. Tätä piti tärkeänä myös liikkeen taustavoimana toiminut marsalkka Mannerheim.

Asevelisosialistit olivat sotavuosina luoneet kiinteän yhteishengen, veljeyden sekä myös polittisia lehmänkauppoja kaihtavan suoran toiminnan linjan. Heille oli yhteistä patriotismi, voimakas epäluulo Neuvostoliiton aikeita kohtaan ja kiihkeä kommunisminvastaisuus.

Aseveljien Liiton tultua lakkautetuksi asevelisosialistit päättivät pitää yhtä. Poliittisesti he ryhmittyivät puolueen sodaikaisen johtohahmon Väinö Tannerin taakse. He onnistuivat saamaan vahvan edustuksen jo syksyn 1944 puoluekokouksessa SDP:n johtopaikoille.

Asevelisosialistien merkitys SDP:n sisäisessa valtataistelussa oli valtakunnallisesti erittäin merkittävä. Juuri peräänantamattomat asevelisosialistit vaikuttivat suuresti siihen, ettei Suomessa kuljettu ”työväen yhtenäisyyden” nimissä samaa tietä kuin kaikissa Itä-Euroopan sosiasilistissa maissa, joissa sosiaalidemokraatit joko sulautettiin yhteispuolueeseen tai murskattiin.

Suomen Aseveljien Liitto

Asevelijuntta

Emil Skog

Veikko Puskala

Kalajokinen vakooja Veikko Puskala

Vakoiluverkoston lonkerot paljastuvat

J. Raymmond Ylitalo

John Raymond Ylitalo


Lähdeaineisto Suomi kautta aikojen ISBN 951-8933-60-X

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti