Ryti presidentiksi

Risto Ryti oli noussut tasavallan presidentiksi joukuussa 1940 edellisen valtionpäämiehen, Kyösti Kallion ilmoitettua luopuvansa tehtävästään terveydellisistä syistä kesken presidenttikautensa. Koska maassa maassa vallitsi sotatila, vaalit toteutettiin poikkeuslailla, ja presidentin valitsivat vuonna 1937 valitut valitsijamiehet siksi ajaksi, joka Kalliolla olisi ollut presidenttikauttaan jäljellä eli 1.3.1943 asti. Kallio menehtyi sydänkohtaukseen samana päivänä kuin Ryti astui uuteen toimeensa.

Kun Rytin kausi Kallion tilalle valittuna presidenttinä läheni loppuaan, toimitettiin jälleen presidentinvaalit sotatilan vallitessa. Valitsijoina toimivat jälleen vuoden 1937 valitsijamiehet. Rytiä kannattivat sosiaalidemokraatit, IKL ja edistyspuolue. Maalaisliitto nosti ehdokkaaksi Mannerehimin, joka ei halunnut lähteä ehdolle, koska ei voinut olla etukäteen varma valituksi tulemisestaan. Ryti valittiin.

Presidentti Ryti keskusteli Yhdysvaltain lähetystösihteeri Robert McClintokin kanssa ja kertoi tälle, että Neuvotoliitto tulee kukistamaan Saksan, vaikka ota tuleekin vielä kestämään kauan. Lisäksi hän kertoi uskovansa, että Baltian maat ja kenties myös Suomi taistelisi niin kauan kun voisi, jos rauhaa ei saataisi aikaan. Keskustelua leimasi bolsevismin pelko, sillä ei ollut mitenkään varmaa, voisiko Yhdysvallat estää sen leviämisen Eurooppaan.

Presidetinvaali antoi Suomelle tilaisuuden vaihtaa hallitusta, Stalingradin taistelun tuloksen nähtyään Suomen johdon sisäpiiri, jonka ytimessä olivat Mannerheim, Ryti, Tanner ja Walden, päätti pyrkiä rauhaan mahdollisimman nopeasti mutta välttäen samalla joutumasta sotaan Saksan kanssa. Eräänä kantona tässä kaskessa oli ulkoministeri Rolf Witting, joka oli saksalaismielinen. Länsivallat katsoivat hänen olevan suhteiden parantamisen tiellä, ja Yhdysvaltain lähettiläs oli saanut maaltaan kehotuksen toimia Suomen ulkoministerin vaihtamiseksi. Myöskään pääministeri Rangelliin ei oltu tyytyväisiä.

Ryti halusi pää-ja ulkoministeri sellaiset henkilöt, joita ei yhdistetty saksalaismielisyyteen. Tällä haluttiin pohjustaa rauhanneuvotteluita, Ryti halusi tutkia mahdollisuuden liittoutumiseen Ruotsin kanssa. Ensimmäisenä vaihtoehtona oli tehdä erillisrauha Neuvostoliiton kanssa, mutta ongelmana oli päästä neuvotteluihin vaarantamatta suhdetta Saksaan ja sieltä tulevaan apuun. Pahimpana vaihtoehtona oli ajautua yksin ostaan Saksaan vastaa, kun samaan aikaan käytäisiin vielä sotaa myös Neuvostoliittoa vastaan.

Helmikuussa 1943 Ryti oli sitä mieltä, etä rauhankeskustelujen pohjaksi otettaisiin vuoden 1939 rajat. Kannaksella hän oli valmis vetämään rajaa kauemmas Leningradista ja lisäksi luopumaan Suomenlahdella olevista Seiskarin saaresta ja Lavansaaresta. Neuvostoliiton Tukholman-lähetystössä tuolloin työskennellyt Boris Jartsev oli syksyllä 1942 väläyttänyt vuoden 1939 rajojen mahdollisuutta.

3. nimitetyn uuden hallituksen pääministeri oli Kokoomuksen Edwin Linkomies, muut avainministerit olivat RKP:n länsimielinen ulkoministeri Henrik Ramsay, puolustusministerinä jatkoi Mannerheimin oikea käsi Rudolf Walden ja valtionvarainministerinä SDP:n Väinö Tanner.

Suomen hallituksen vaihduttua länsimielisempään Yhdysvaltain Moskovan-suurlähettiläs Harrison Standley tiedusteli Molotovilta, voisiko Yhdysvallat toimia välittäjänä Neuvostoliiton ja Suomen rauhanneuvotteluissa. Molotov epäili Suomen halua pyrkiä rauhaan ja kertoi suomalaisten palvelleen tähän asti uskollisesti Hitleriä, Hän lupasi tiedustella maansa hallituksen kantaa asiaa.

Yhdysvaltain lähetystösihteeri Robeert McClintock jätti Suomen ulkoministeri Ramsaylle nootin, jossa Yhdysvallat tarjosi ”hyviä palveluksia” rauhanneuvottelujen aloittamiseksi Neuvostoliiton kanssa. Hallitus halusi heti tarttua ehdotukseen, ja Yhdysvalloilta pyydettiin tietoja siitä, millaiselta pohjalta Neuvostoliitto lähtisi neuvotteluihin.

Asiaa oli kuitenkin teidusteltava Saksalta, koska sen selän takana ei uskallettu toimia. Suomi oli täysin Saksan puristuksissa Suomessa olleiden joukkojen ja Saksan Itämeren herruuden vuoksi. Lisäksi maamme oli rippuvianen Saksasta tuoduista elintarvikkeista, erityisesti viljasta.

3. Suomen sisäpiiri kokoontui pohtimaan Yhdysvaltain rauhanvälitystarjousta. Paikalla olivat Ryti, Mannerheim, Tanner, Ramsay, Walden ja Tyko Reinikka. Ramsay.Mannerehim ja Ryti halusivat pyytää Yhdysvalloilta tarkempia tietoja neuvottelujen reunaehdosita eli lähinnä Neuvostoliiton minimivaatimuksista. Lisäksi ulkoministerin tulisi käydä kysymässä Saksan mileipidettä Suomen erillisrauhaan, sillä oli mahdollista, että Saksa tarvitsi Suomessa olleita joukkojaan muualla. Linkomies ei uskonut Saksan suostuvan Suomen erillisrauhaan.

3. Suomi jätti Yhdysvaltain edustajalle vastauksen, jossa pyydettiin lisätietoja rauhanehdoista.
   26.3. Ramsay matkusti Saksaan. Matko alkoi huonoissa merkeissä, sillä Saksan ulkomnisteri Ribbentrop antoi suomalaisen odottaa vuorokauden ennen puheilleen päästämistä, Kun Ramsay oli kertonut Yhdysvaltain tarjouksesta, Ribbentrop aloitti lähes tunnin kestännen karvaan monologin. Tuli hyvin selväksi, että Saksa pitäisi Yhdysvaltain esittämän tarjouksen hyväksymistä petoksena, joka antaisi Saksalle oikeudn menetellä Suomen kanssa parhaaksi katsomallaan tavalla. Saksan ulkoministeri käsi suomalaisia lopettamaan puheet Yhdysvaltain kanssa välittömästi. Lisäksi Ribeebtrop vaati Suomea solmimaan Saksan kanssa sopimuksen, joka estäisi molempia maita solmimasta erillisrauhaa. Hallitus päätti odottaa, mitä Yhdysvallat vastaisi tiedusteluun rauhanehdoista.

Ensimmäiset 302 inkeriläistä saapuivat Suomeen 29.3. He olivat lähinnä rintamaa olleista kylistä Viroon evakuoituja. Inkeriläisiä laivattiin Paldiskista Hankoon. Siirrot olivat vapaaehtoisia. Kaikkiaan inkeriläisiä tuli jatkosodan aikana Suomeen 63000.

Lähdeaineisto Ilkka Enkenberg Jatkosota päivä päivältä ISBN 978-952-220-841-5