Uudelleen aseisiin

Keskiviikkona 25.6.1941 ensimmäinen juhannuksen jälkeisenä arkipäivänä, Turkuun hyökkäsi yli 80 neuvostokonetta. Linna vaurioitui pahoin.

Kevät 1941 oli kylmä. Toukotyöt myöhästyivät, mutta Suomi kamppaili sisukkaasti pienentyneeltä peltoalalta oli saatava leipää myös niille kansalaisille, joiden maat olivat jääneet Moskovan rauhan rajan taakse. Euroopasta kuului sodan kumu. Saksa oli miehittänyt Norjan ja Tanskan jo edellisenä vuonna, huhtikuussa 1940. Hitler julisti uudenvuodenpuheessaan, että alkava vuosi olisi Saksalle voitollinen: Jugoslavian ja Kreikan antautumiset olisivat vain alkusoittoa. Neuvostoliitto, joka oli edelliskesänä ottanut haltuunsa Baltian maat, keskitti joukkoja länsirajalle.

Saksa kuljetti joukkoja Suomen kautta pohjoiseen, toi laivoja Porkkalan saaristoon ja aloitti ennen pitkää Suomenlahden miinoittamisen. Suomi kutsui miehiään aseisiin; käsky yleisestä liikekannallepanosta annettiin 17.6. ja seuraavana päivänä reserviläiset alkoivat saapua palvelukseen. Joukot keskitettiin rajoille 22.6. mennessä. Tiet ja kadut täytyivät kokoontumispaikkoihin ja sieltä edelleen rajoille kiiruhtavista miehistä; Itä-Suomessa maantiet pölysivät, kun rajapitäjien asukkaat ajoivat karjojaan turvallisemmille laidunmaille.

Operaatio Barbarossa, Saksan sotaretki Neuvostoliittoon, alkoi aamuyöllä 22.6. Samaan aikaan Utin kentälle Lappeenrannan lhistölle laskeutui suuri määrä saksalaisia pommikoneita. Ne aloittivat pommituslennot itään. Suomalaiset sukellusveneet yhtyivät Saksan miinoitusjoukkoihin, merivoimat miehittivät Ahnvenanmaan vaikka maakunta oli kansainvälisin sopimuksin määritelty demilitarisoiduksi vyöhykkeeksi. Neuvostoliiton lähetystö Helsingissä tyhjeni juhannuksena.

Juhannuksen jälkeisenä päivänä, keskviikkona 25.6.1941, Neuvostoliiton koneet pommittivat lähes kahtakymmentä Etelä- ja Itä-Suomen paikkakuntaa. Raskaimpien hyökkäysten kohteena olivat Turku ja Heinola, mutta myös Kouvola ja Kotka kärsivät pahoja vaurioita. Suomen ilmavoivat pudottivat tuona päivänä ilman omia tappioita kaikkiaan 26 neuvostopommittajaa.

Seuraavana päivänä ilmahyökkäykset jatkuivat, ensimmäisten sotapäivien pommituksissa kuoli toistasataa ja haavoittui yli viisisataa ihmistä. Presidentti Risto Ryti puhui kansalleen radiossa ja totesi maan olevan sodassa.

Suomi oli jatkosodan alkaessa paremmassa asemassa kuin talvisodan puhjettua, Välirauhan aikana oli varauduttu aseelliseen yhteenottoon; jatkosodan hyökkäysvaihessa eli kesällä ja syksyllä 1941 Suomella oli kaksi kertaa niin paljon diviioonia kuin talvisodassa. Aseistus oli parempaa ja sitä oli enemmän, lisäksi Saksa, jonka resurssit näyttivät rajattomilta, oli luvannut apua. Petsamoon ryhmittyneen saksalaisen Vuoristoarmeijakunta Norwegenin kaksi divisioonaa aloitti hyökkäyksensä kohti Muurmanskia sunnuntaina 29.6.1941 sivustatukenaan suomalainen, saksalaisille alistettu ErOsPetsamo. Samana päivänä suomalaiset yrittivät vallata Enson; tiedustelutietojen mukaan tällä tärkeällä teollisuuspaikkakunnalla oli vain pieni neuvostoliittolaismiehitys. Valtausyritys ei onnistunut.

Maanantaina 30.6. Karjalan Armeija sai hyökkäyskäskyn. Pitkin itärajaa kahakoitiin – eismerkiksi II Armeijakunnan vasen siipi, eversti Blickin komentama 2. Divisioona ylitti rajan Tyrjässä kesäkuun viimeisenä päivänä – ja Suomen ilmavoimat aloittivat pommituslennot itään, mutta varsinainen päähyökkäys käynnistyi vasta 10.7. Samalle päivälle päivätystä ylipäällikön ”miekantuppipäiväkäskystä”, jossa Karjalan vapaus ja suuri Suomi väikyivät silmien edessä, muodostui jatkosodan kiistellyin asiakirja.

Sota näkyi kotialueen kaupungeissa pommituksina; maanantaina 7.7. neuvostokoneet pääsivät pilvisen sään turvn Kotkan ylle, jolloin ainakin 60 asuntoa tuhotui. Keskiviikkona 9.7. aamuvarhaisella tehty kuden koneen hyökkäys Helsinkiin vaati 21 kuolonuhria. Yli 150 ihmistä haavoittui, lähes puolet vakavasti.

Pääamaja varoitteli kansalaisia desanteista. ”Epäilyttävistä, muukalaiselta näyttävistä henklöistä” tuli viipymättä ilmoittaa poliisi- tai sotilasviranomaisille. Varoitusket eivät olleet aivat aiheettomia; jatkosodan kolmen ensimmäisen kuukauden aikana Neuvostoliiton arvioidaan pudottaneen Suomeen noin 150 desanttia.

Lähdeaineisto Helena Pilke ja Olli Kleemola Suomi taisteli ja kuvat kertovat ISBN 978-952-220-768-5