lauantai 14. joulukuuta 2013

Tarton tanssi



Keskiviikko kesäkuun yhdeksäs vuonna 1920. Aurinko oli supeasti kääntänyt Suomen nuoren tasavallan asukkaiden puoleen. Sää oli kaunis. Kaiken kaikkiaan aamu oli eräs kesän parhaimmista. Eläköön oli pienehkö höyrypursi, kaksi korkeaa savupiippua hieman takaviistoon kallellaan, yläkannella savupiippujen vieressä pelastusveneet telineissään. Meri oli miltei tyyni ja matka Tallinnaan lyhyt.

Laivan kiiltäväksi puhdistetulle kannelle kiipesivät vuorollaan rauhanvaltuuskunnan puheenjohtaja, senaattori J.K.Paasikivi, tiukkailmeinen kenraalimajuri Rudolf Walden, hyväntahtoisesti hymyilevä pankkimies, senaattori Alexander Frey, hermostuneesti sivuilleen vilkuileva seminaarinlehtori Väinö Kivilinna, Kööpenhaminan lähettiläs K.G.Idman, kansainvälisen oikeuden asiantuntija, jonka tehtävänä olisi muun muassa todistaa, etteitävät upseereina tai virkamiehinä tsaaria palvelleet suomalaiset olleet Venäjän kansalaisia, vaikka bolsevikit väittivät, että heidät oli sellaisiksi naturalisoitu. Mikäli lähettilään ilmeestä saattoi päätellä, tehtävä ei olisi helppo.
Kaksi Väinöä tuli yhdessä, Elannon toimitusjohtaja Tanner ja professori Voionmaa, sosiaalidemokraattisen puolueen vahvat miehet. 39-vuotias Tanner näytti nuorekkaan itsetietoiselta, hänestä toistakymmentä vuotta vanhempi Voionmaa ankaralta ja jollakin tavoin suvaitsemattomaltaa.
Nuori pääministeri Rafael Erich saapui vielä nuoremman ulkoministeri Rudolf Holstin seuraamana hyvästelemään lähtijöitä ja toivottamaan heille heille hyvää matkaa.

Suomen valtuuskunta marssi seuraavan päivänä tasan kello 12 Eesti Ulioppilaste Seltsin taloon. Lehtimiehet seurasivat kintereillään. Huhut, joiden mukaan venäläiset olisivat varahain aamulla sittenkin saapuneet kaupunkiin, voitiin todeta perättömiksi.
Perjantaina kesäkuun 11. päivänä klo 11 Tarton kaupunginpäää Simm ilmoitti vihdoin, että bolsevikit olivat saapuneet ja halusivat tavata suomalaiset neuvottelijat sovitussa paikassa kello 12.
  • Nythän tässä kiireen pisti, Paasikivi menosi sanoman saatuaan. - Olisivat he hieman aikaisemmin saaneet ilmoittaa, kun kerran ovat myöhästyneet.

Jo puoli tuntia ennen lauantain kokouksen alkamisaikaa oli suurin osa 29-henkisestä neuvostovaltuuskunnasta ylioppilaskunnan talossa, vaikka varsinaiset rauhanneuvottelijat vielä puuttuivat. Lehtimiehet olivat myäs varustautuneet hyvissä ajoin paikalle.
Sunnuntaiksi olivat muutamat neuvottelukunnan palveluksessa olevat virkamiehet onnistuneet vuokraamaan moottoriveneen ja lähtivät silla retkeilemään Emajoelle.
Kun neuvottelukunnat sovittuun aikaan maanantaina kokoontuivat toistamiseen ”seltsimajan” suojiin, ei Suomen valtuuskunnalla ollut Helsingistä pyydettyjä ohjeita välirauhan solmimisesta. Ulkoministeri Holsti oli lähettänyt terveiset, että ohjeita voitiin odottaan puolen päivän aikaan.

Tiistain istunnossa oli taas Berzinin vuoro olla puheenjohtajana. Uutena miehenä venäläisillä oli mukanaan suomalainen tulkki, joka nimi oli Koso.
Keskiviikkona täyttyi suomalaisten ensimmäinen viikko Tartossa. Muutamat potivat jo koti-ikävää,
Perjantaina saapuivat vihdoin Suomen valtuuskunnan Helsingistä pyytämät uudet sotilasasiantuntijat eversti Nils Procope ja merikapteeni Schwanck. Heidän avullaan aluejaoston suomalaiset jäsenet ryhtyivät laatimaan omaa ehdotustaan välirauhan sisällöksi.

Maanantaina iltapäivällä Voionmaa pyysi Tanneria kanssaan kävelylle Toomemäelle. Tanner, jolla olisi ollut yllin kyllin työtä rauhansopimukseen liittyvissä taloudellisissa laskelmissa, suostui empimättä. Hän näki, että professori tahtoi purkautua, ja siihen puoluetoverin piti toki suoda tilaisuus.
  • Miten kauan meidän sinun mielestäsi pitää tätä pelleilyä sietää? Vionmaa kysyi heidän astellessaan vehmasta puistotietä, joka antoi hieman kosteahkon viileän varjon.
Tiistaina työskenneltiin täydellä teholla. Molemmat jaostot kokoontuivat.

Juhannus oli mennyt. Muutamat nuoret virkamiehet ja tekniset avustajat olivat jo ehtineet solmia suhteita tarttolaisiin tyttöihin, mikä silminnähden oli parantanut heidän viihtymistään.
Aluejaoston lopetettua riitelynsä rauhanneuvottelijat ajautuivat hiljaiseen suvantoon. Talousjaosto kokoontui päivittäin, ei kuitenkaan sunnuntaina. Kesksuteluja leimasi eräänlainen haluttomuus ja uskon puute.
Suomen pankilta tuli pitkä vastaussähke, josta ilmeni, että venäläisten tiedot olivat pääpirteittäin oikeita. Koko perjantaipäivän 9.7. Tanner valmisteli laskelmia, jotka Paasikivi oli häneltä pyytänyt.

Tanner vietti levottoman yön. Illan tapahtumat ja keskustelut pyörivät mielessä. Ajatus salaisesta tapaamisestä ja keskusteluista venäläisten kanssa kiehtoi ja jännitti. Se avasi mahdollisuuksia, mutta kätki myös vaaroja, Taustalla häilyi jopa maanpetoksen sydentumma varjo. Kaikesta huolimatta talousjaoston istunto 12.7, tuntui luvaavan jotakin. Tannerin selonteosta syntyi vilkas keskustelu, jossa ensimmäisen kerran puhuttiin numeroista eikä pelkistä periaatteista.

Helsinki, tiistaina heinäkuun 13. päivänä. Jo aamutuntien aikana saapui Englannin lähettiläs ministeri Kidston sovitulle käynnille Holstin luo. Ulkoministeri hikoili ja näytti rasituneelta. Kädenpuristuskin ol kostea ja veltto.
Keskiviikkona heinäkuun 14 kokkkonnuttiin vielä viimeisen kerran ennen keskeytystä. Pudistettiin pussia ja havaittiin, ettei pohjalle ollut kestynyt mitään. Yhtään päätöstä ei ollut syntynyt. Mielipide-erot korostuivat molempien puolien lausunnoissa.
Perjantaina 15.7. valtuutetut lepäsivät. Kokemus osoitti, ettei Tarttoon mukaan otetut eväät olleet riittänneet. Nyt oli tultu ottamaan uutta vauhtia, ja se edellytti perusteellisia neuvotteluja hallituksen kanssa.Kesäiset päivät olivat pitkiä, mutta hupenivat nopeasti. Levossa eivät rauhanvaltuuskunnan jäsenet niitä viettäneet. Kokouksia pidettiin miltei päivittäin.

Tiistaina heinäkuun 27. päivänä Suomen rauhanvaltuuskunta oli taas Eläköön-laivassa matkalla Tallinnaan. Mieliala oli huomattavan korkealla, liekä johtunut kauniista säästä. Toiveikkuus pilkahteli sanoista, eleistä ja katseistä, vaikka tuskin kukaan olisi osannut vastata kysymykseen, mihin se perustui.
Torstaina 29.7. valtuuskunta sai Holstilta kirjeen, jossa ulkoministeri hallituksen nimissä antoi ohjeet siitä, miten supistettua ohjelmaa oli toteutettava.
Maanantaina venäläiset laukaisivat talousjaostossa uuden pomminsa. He ilmoittivat luopuvansa status quasta ja palaavansa tilityskannalle.

Keskiviikkona 11.8. Paasikivi ilmoitti valtuuskunnalle aikovansa nyt vihdoin lähettää aikaisemmin esittelemänsä ultimaattimisähkeen Helsinkiin. - Pyydän siis herroja vielä kerran ilmaisemaan kantansa, hän sanoi. - Sähkeessä puhutaan koko valtuuskunnan ´puolesta, joten olisi tärkeää, että kaikkai kastoisivat voivansa siihen yhtyä.
Elokuu kolmastoista päivä ja perjantai. Taikausko ei vaivaa suomalaisia valtiomiehiä. Päivä on pullolllaan kuumeista toimintaa ja tärkeitä ratkaisua,
Seuraava viikko oli rauhanneuvottelujen edistymisen kannalta hiljainen, mutta muuten suorastaana pakahduttavan täynnä innostavia suomalaisten mielialaa nostavia tapahtumia. Antverpenin olympialaiset olivat pyörähtäneet käyntiin.

Uusi viikko alkoi kiihkeän toimeliaana. Ulkoasiainvaliokunta kokoontui, ja Holsti esiintyi tapansa mukaan itsetyytyväisen kaikkitietävänä. Hän puolusteli hidasteluaan ja väitti, että Neuvosto-Venäjän sotamenestys Puolassa ja kompromissialttius Tartossa olivat kääntäen verrannolliset.
Seuraavana päivän Kivilinna, Vennola ja Voionmaa olivat hallituksen vieraina istunnossa, jota presidentti Ståhlberg itse johti.
Sunnuntaina 29.8. rauhanvaltuuskunta kävi autoretkellä etelässä. Kauniisti kumpuilevan Valgamaan halki matkattiin Latvian rajalle saakka vanhaan Valga-nimisteen kaupunkiin, jonka katujen poikki ja pihojen halki oli rakennettu korkea ja tiheä piikkilanka-aita.
Elokuu oli päättymässä. Viimeinen päivä oli tiistai. Kun ei ollut muutakaan tekemistä valtuuskunta lähti autolla Viljandiin, joka on parhaiten viljelty maakunta koko Eestissä.

Torstai ei ollutkaan toivoa täynnä. Päinvastoin. Vennolan ehdotuksesta pidetty aluejaoston istunto ei johtanut mihinkään. Vennola ei uskaltanut perääntyä Repolan ja Porajärven asiassa, koska oli pelättävissä, etteivät venäläiset sen jälkeen noteeraisi pitäjälle mitään arvoa käydessään kauppaa suomalaisten kanssa. Ilmapiiri oli entistä tulehtuneempi. Molemminpuolin lausuttiin uhkauksia, joita ei enää vaivauduttu verhoamaan tai peittelemään.

Lauantaina syyskuun neljäntenä puolen päivän aikaan luikahtivat Kerenzentsev ja Tanner tass Automaatin takahuoneeseen. Tanner aavisti, että juuri tämä olisi heidän salaisista kohtaamisistaaan tärkein. Tulisiko rauha vai ei siippui nyt siitä, mitä Kerenzentsevillä oli mukanaan.
Sunnuntaina 5.9. Paasikivi, Walden ja Voionmaa saapuivat Helsinkiin. Maanantaina Paasikivi antoi valtioneuvoston istunnossa perusteellisen selostuksen rauhanneuvottelujen tilasta. Vennolakin oli pitkällä sähkeellään tilittanyt Holsitlle viimeistä keskusteluaan Kerzentsevin kanssa ja liittänyt siihen omatekoista filosofiaansa.

Keskiviikko 8.9. oli paluun päivä. Paasikivi, Tanner ja Walden lähtivät aamulla. Voionmaa jäi Helsinkiin. Maanantaina 27.9. Tanner ja Smirnov löivät lukkoon talousajaoston asiat. Jopa kauan kangetanut laivakysymyskin saatiin ratkaisuun.
Keskiviikkona 6.10. Tarttoon saapui ministeri Erik Ehrström. Hänen tehtävänään oli toimia valtuuskunnan pääsihteerinä loppuselvitysten aikana.
Torstai 14.10. oli Tarton rauhansopimuksen juhlallisen allekirjoittamisen päivä. Tekstit olivat lopultakin valmiiksi painettuina lukuun ottamatta ranskankielistä, josta oli luovuttu. Rauhansopimuksen allekirjoittaminen alkoi kello 15,43 ja seitsemän minuuttia myähemmin se oli suoritettu.


Lähdeaineisto Tuure Vierros Tarton tanssi ISBN 951-638-062-x
Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)