perjantai 8. marraskuuta 2013

Lokakuun vallankumous ja sen vaikutukset

V.I.Lenin

Heinäkuun vallankaappauksen kukistuttua Venäjällä kävi virta oikealta. Tavoitteena oli tukahduttaa vallankumouksellinen liikehdintä sotilasdiktatuurin avulla. Kerenski oli ajettu puun ja kuoren väliin, minkä vuoksi hän etsi tukea vasemmalta ja vahvisti samalla bolsevikkileiriä. Kaksoisvallan painopiste siirtyi Smolnaan, jossa työläis- ja sotilasneuvostot pitivät päämajaansa.

Lokakuun vallankumouksen seurauksena Kerenskin hallitus kukistui ja Pietari siirtyi bolsevikkien haltuun. Koolla ollut työläis- ja sotilasneuvostojen toinen kongressi sai kuulla jo vallankumouspäivänä 7. marraskuuta 1917 V.I. Lenin ilmoituksen: ”Ryhdyme nyt rakentamaan neuvostotasavaltaa.”

Lev Trotskin johtama Pietarin neuvoston sotilaallis-vallankumouksellinen toimepaneva komitea julistaa 8. marraskuuta, että valta on siirtynyt työläisten ja sotilaiden neuvostolle. Vladimir I.Lenin valitaan kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaksi. Lokakuun (venäläisen kalenterin 25.lokakuuta vastaa länsimaisessa ajanlaskussa marraskuun 7.päivää) johtaa maailman ensimmäisen kommunistisen valtion perustamiseen.

Ensin keisarikunnan ja sitten väliaikaisen hallituksen kaatumiseen ja bolsevikkien valtaannousuun päättyy yhteiskunnallisen muutoksen prosessi, joka sai alkunta 1800-luvun lopulla. Älymystö johti sortovaltaa harjoittaneen keisarin vastaista taistelua, jota talonpojat ja maan orastava teollisuusproletariaatti tukivat. Karl Marx katsoi proletariaatin luokkatietoisuuden johtavan väistämättä kapitalismin syrjäytymiseen sosialismilla. Lenin lisäsi tähän teoriaan vallankumoouksellisen puolueen osan. Hänen mukaansa pieni joukko valistuneita vallankumouksellisia johtaa työväenluokan kärkiryhmänä viimeistä luokkataistelua.

Suomeen sijoitettujen venäläisten sotilaiden keskuudessa liikehdintä oli jatkunut pitkin vuotta 1917, ja bolsevikkien asema lujittui syys-lokakuussa. Vallankumouksellisille oli tärkeää varmistaa Pietarin selusta. Siksi paineet Suomen työväenliikettä kohtaan kasvoivat: senkin tulisi lähteä vallankumouksen tielle. Porvarilliset ryhmät taas ryhtyivät tekemään lopullista pesäeroa Venäjästä.

Suomen sosiaalidemokraattisen puolueen päätavoitteita olivat syksyllä 1917 valtalain toteuttaminen, kunnallisen äänioikeuden laajentaminen ja kahdeksan tunnin työaikalaki. Venäjän vallakumouksen tapahduttua välittömäksi tavoitteeksi asetettiin myös senaatin ja porvarienemmistöisen eduskunnan voittaminen joukkovoiman avulla. Lokakuun lopussa sosiaalidemokraatit hyväksyivät Me vaadimme-ohjelman, joka sisälsi uhkavaatimuksen 1. marraskuuta kokoontuneelle eduskunnalle: työväenliikkeen tavoitteet on toteutettava.

SDP:n ohjelmassa Venäjän ja Suomen suhde haluttiin järjestää kesällä hyväksytyn valtalain perusteella. Vallankumouksen tapahduttua porvaripuolueissa halu yhteistoimintaan venäläisten kanssa oli kuitenkin kadonnut. Eduskunnassa käsiteltiin asiaa 9. marraskuuta, ja sosiaalidemokraatit jäivät tappiolle. Eduskunta hylkäsi myös muut työväenliikkeen vaatimukset. Siksi jo seuraavana päivänä puoluetoiminta, eduskuntaryhmä ja ammattijärjestöjen edustajat asettivat yhteisen Työväen Vallankumouksellisen Keskusneuvoston, joka julisti yleislakon 14. marraskuuta 1917. Bolsevikit painostivat työväenjärjestöjä ottamaan poliittisen vallan haltuunsa.

Lakon alkuvaiheessa punakaartit saiva aseita venäläisiltä, ja ainakin Turussa venäläiset kulkivat avoimesti suomalaisten joukossa. Kaartilaiset miehittivät heti pääkaupungin avainasemat, ja kaartin esikunta istui Säätytalossa. Suojeluskunnat olivat hajallaan, mutta mm. Karjalassa ja Varsinais-Suomessa sattui aseellisia yhteenottoja, joista punakaartilaiset yleensä selvisivät voittajina. Pohjanmaalla yhteenottoja ei esiintynyt, suojeluskunnat olivat siellä paremmin järjestäytyneitä. Kaartilaisten toiminta riistäytyi etenkin lakon loppuvaiheessa johdon hallinnasta. Seurauksena oli useita poliittisia murhia, joista porvarilliset lehdet kirjoittivat lakon jälkeen suurin otsikoin. Käsitys punaisesta terrorista herätti pelkoa ja sai lisämausteeksi venäläisen sotilasmielivallan uhkan.

Lakon laajuus lisäsi punakaartilaisten vallankaappaushaluja. Aamuyöllä 16. marraskuuta he saivat vallankumousneuvoston kumouspäätöksen taakse. Ennen kuin sitä ehdittiin alkaa toteuttaa, vaaka kuitenkin painui jälleen eduskuntaryhmän ja puoluejohdon kannattaman sovitteluratkaisun puolelle. SDP ajautui parlamentaarisen linjan kannattajien ja vallankumouksellisten välisissä kiistoisssa hajoamisen partaalle.

Lakon ratkaisuksi muodostui maalaisliiton tekemä valtalakiesitys, jonka mukaan eduskunta julistautui 15. marraskuuta korkeimman vallan haltijaksi. Tämä katkaisi muodollisesti yhteyden Venäjään. Suomi julistautui tasavallaksi, jossa valtiollista valtaa käyttivät kansanedustajat. Samalla sosiaalidemokraatit tunnustivat uuden eduskunnan laillisuuden ja oikeuden senaatin nimittämiseen. Eduskunta puolestaan vahvisti pikaisesti aikaisemmin säädetyt lait kahdeksan tunnin työajasta ja kunnallisesta äänioikeudesta.

Näillä päätöksillä taivutettiin työväenjärjestöjen edustajat lopettamaan yleislakko 19. marraskuuta. Vallankumous ei ollut edennyt aloituspäätöstä pidemmälle, ja vallankumousneuvosto palautti ohjakset jälleen puollueen valitsemille hallintoelimille. Hajaantuessaan se kuitenkin piti mahdollisena, että vallankumous jatkuisi.

Lokakuun vallankumous

Rahjan veljekset ja vallankumous

Kalajokisia sisällissodassa

Kalajoen työväenliikkeen alkuaipaleelta

Marraskuun (eli lokakuun ) vallankumous

Lokakuun vallankumouksen 60-vuotisjuhla

Lähdeaineisto Suomi kautta aikojen ISBN 951-8933-60-X, Kronikka 1900-1999 ISBN 951-35-6529-7



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti