torstai 24. lokakuuta 2013

Naisten äänioikeus



Liisi Kivioja, kalajokinen pankinjohtaja, ensimmäisen eduskunnan naiskansanedustaja

Naiset saivat äänioikeuden ensimmäisenä maailmassa Uudessa Seelannissa vuonna 1893, mutta vaalikelpoisiksi naiset hyväksyttiin alahuoneessa 1919 ja ylähuoneessa 1944. Australiassa naiset saivat äänioikeuden toisina ja vaalikelpoisuuden ensimmäisenä maailmassa, Etelä-Australin osavaltioissa vuonna 1894 ja koko liittovaltiossa 1902. Sukupuolten välinen demokratia ei kuitenkaan täysin toteutunut vielä vuosikymmeniin, naiset eivät halunneet ehdolle. Äänioikeus Australin liittovaltion vaaleissa oli vuoteen 1962 asti vain valkoisilla.

Suomen naiset saivat vuonna 1906 äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden ensimmäisinä Euroopassa. Mittavassa eduskuntauudistuksessa valta siirtyi vuosisatoja vanhalta nelisäätyiseltä valtiopäivälaitokselta 200 kansanedustajalle, joita saivat olla valitsemassa 24 vuotta täyttäneet kansalaiset säädystä, varallisuudesta ja sukupuolesta riippumatta.

Vanha säätyvaltiopäiväjärjestelmä oli taannut suuremmat valta-asemat aatelistolle, vaikka säätyyn kuului vain 1,1 prosenttia suomalaisista. Äänimäärä oli sidottu varallisuuteen. Ylipäätään äänioikeus oli hyvin pienellä osalla kansalaisista, vain kahdeksalla prosentilla. 1900-luvun alussa äänestysoikeuttaann oli vaatimassa naisten
ohella myös miesten enemmistö: torpparit, maaseudun tilattomat, teollisuustyöväki. Kyse ei siis ollut naisten ja miesten vastakkainasettelusta, vaan tasa-arvoa peräsi kansan enemmistö sukupuoleen katsomatta.

Naisjärjestöt olivat äänioikeusasiassa hyvin aktiivisia. Suomen Naisyhdistyksessä vaatimuksia äänioikeudesta viriteltiin jo ensimmäisen toimintavuotena 1884, ja Minna Canth herätti keskustelua kirjoituksillaan 1884 ja 1885. Naisliitto Unioinin tavoite oli jo yhdistystä perustettaessa 1892 saada naisille yhtäläiset oikeudet miesten kanssa. Yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta kansalaisille vaati kuitenin vasta työväenliike 1800-luvun lopulla.

Vuoden 1905 loka-marraskuussa suurlakko seisautti maan. Sortotoimiin väsynyt kansaa vaati autonomian palautamista ja valtiopäiväuudistusta. Järjestyksen palauttamiseksi maahan keisari Nikola I antoi marraskuussa 1905 käskyn kutsua koolle ylimääräiset valtiopäivät. Eduskuntauudistus tuli toteuttaa, ja lähtokohtana oli yleinen ja yhtäläinen äänioikeus.

Robert Hermanssoinin johtaja uudistuskomitea asetettin valmistelemaan valtiopäiväjärjestystä. Hermansson vastusti naisten äänioikeutta, koska naista ei ollut hänen mukaansa luotu toimimaan julksessa elämässä; nainen vahingoittuisi valtiollisissa kiistoissa, ja erityisesti rauhattomina aikoina hän äänestäisi herkästi äärimmäissyyspuolueita. Hermansson ei kuitenkaan saanut enemmistöä kannalleen, vaan komitea ehdotti yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta kaikille. Ehdotuksen pohjana uusi valtiopäiväjärjestys ja vaalilaki vahvistettiin 20.7.1906 Naiset pääsivät ensi kerran äänestämään 15.-16. maaliskuuta 1907.

Suomen Suuriruhtinaskunnan ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan tuli valituksi 19 naista eli noin kymmenesosa kansanedustajista. Vaalitulos oli naisjärjestöille pettymys, mutta jälkikäteen tarkasteltuna ja muiden maiden tilanteeseen verrattuna naisia valittiin edustajistoon suhteellisen runsaasti. Uudessa järjestelmässä olivat edustettuina kaikkia kansankerrokset, edustajat poikkesivat toisistaaan varallisuudeltaan, iältään ja ammatiltaan kuten kansalaisetkin.

Ensimmäisissä vaaleissa kaikista noin 1 200 000 äänioikeutetusta noin 70 prosenttia äänesti. Naisten äänestysaktiivisuudesta ensimmäiseltä vuodelta ei ole tietoa. Seuraavista vuosista nykypäivään ati naisten äänestysprosentti on vaihdellut 52 prosentista 84:ään. Vilkkaimmin naiset äänestivät vuoden 1962 vaaleissa ja alhaisimmallaan äänestysinto oli 1929. Vuodesta 1987 lähtien naiset ovat olleet miehiä aktiivisempia äänestäjiä.

Ensimmäiseen eduskuntaan 107 valittin 19 naista kansanedustajiksi.
Iida Aalto-Teijo oli Suomen työväenpuolueen perustaja ja idelogi. Hän perusti Suomen Sosiaalidemokraattisen Naisliiton ja toimi sen puheenjohtajana. Kansalaissodan jälkeen hän pakeni Neuvosto-Venäjälle. Palattuaan seuraavana vuonna 1922.

Eveliina Ala-Kulju o.s. Ojanen ent. Poikonen. Opettaja ja emäntä. Suomalainen puolue ja Kansallinen Kokoomus.

Hedvig Hebhard o.s. Silen. Talousneuvos. Suomalainen puolue ja Kansallinen Kokoomus.

Aleksandra Gripenberg. Naisasianainen, kirjailija. Suomalainen puolue.

Lucina Hagman. Koulun johtajatar, professori, nuorsuomalainen puolue.

Anni Huotari o.s. Torvelainen Suomen Sosiaalidemokraattinen puolue.

Mimmi Kanervo Luennoitsija. Suomen Sosiaalidemokraattinen puolue.

Liisi Kivioja. Kansakoulunopettaja, pankinjohtaja. Suomalainen puolue.

Hilda Käkikoski. Opettaja, kirjailija, Suomalainen puolue.

Sandra (Aleksandra) Lehtinen o.s. Reinholdsson Palvelijatar, ompelija, poliittinen agitaattori. Suomen Sosiaalidemokraattinen puolue. Hän oli vasemmistolaisuutensa takia vankilassa 1929-32 ja sen jälkeen yli kymmenen vuotta Moskovassa, josta palasi vuonna 1945.

Dagmar Neovius Opettajatar ja aktuaari, Ruotsalainen kansanpuolue.

Alli Nissinen, koulunopettaja, kirjailija, nuorsuomalainen puolue.

Jenny Nuotio o.s. Kilpeläinen, myöh. Upari. Kutoja, Suomen Sosiaalidemokraattinen puolue. Suomen nuorin ensimmäisen eduskunnan kansanedustaja.

Maria Paaso-Laine Ompelija ja puoluevirkailija, Suomen Sosiaalidemokraattinen puolue. Seitsemän lapsen äiti. Kansanedustajakauden jälkeen muutti Amerikkaan.

Hilja Pärssinen o.s. Lindgren. Kansakoulunopettaja, Suomen Sosiaalidemokraattinen puolue. Pappisperheen tytär. Hän oli kansanvaltuuskunnan jäsen 1918 ja pakeni keväällä 1918 Venäjälle, palasi Suomeen 1919 ja oli useita vuosia vankilassa.

Maria Raunio o.s. Saarinen Ompelija, työväenliikkeen toimitsija ja puhuja, Suomen Sosiaalidemokraattinen puolue. Vuonna 1910 hänet syrjäytettiin ehdokaslistalta puolueen sisäisten erimiellisyyksien takia. Sen jälkeen hän lähti siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin.

Hilma Räsänen. Kansakoulun opettaja Maalaisliitto.

Miina Sillanpää. Toimittaja, talousneuvos, Suomen Sosiaalidemokraattinen puolue. Hän oli 1920-luvulla ensimmäinen nainen ministerinä.

Iida Venmmelpuu ent. Wilenius Kansakoulunopettaja, Kansanopiston johtaja, Suomalainen puolue.

Ensimmäisen eduskunnan naiset

Ensimmäisen eduskunnan naiset

Liisi Kivioja


Lähdeaineisto Suomen naisen vuosisadat 2 Toivon rakentajat ISBN 951-31-3162-9

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti